Anna uhmasi ennakkoluuloja hakemalla amikseen, kilpaileminen palautti opiskelumotivaation

Anna Blubaum, 26 vuotta
Lähihoitaja, jatko-opiskelee sairaanhoitajaksi Metropoliassa.
Hopeaa 2013 WorldSkills-kilpailussa, diplomisija EuroSkills-kilpailussa 2012, osallistui Taitaja-karsintoihin 2010.

Anna Blubaum oli jo heittämässä hanskat tiskiin ja jättämässä lähihoitajaopinnot kesken. Koulunkäynnistä puuttui nautinto ja häntä kadutti, että ylipäätään hakeutui opintoihin. Kunnes hän törmäsi kaverinsa kanssa opoon, joka kysyi, haluaisivatko tytöt osallistua Taitaja-kisoihin. Nyt Anna on valmistunut lähihoitajaksi ja jatko-opiskelee jo sairaanhoitajaksi. Mitä oikein tapahtui?

Annan yläkoulussa yleinen asenne oli, ettei amikseen kannata mennä. ”Mua ärsytti sellainen rajoittunut ajattelu. Päätin, että minäpä menen amikseen.” Anna halusi tehdä työtä, joka on ihmisläheistä ja jonka kokee merkitykselliseksi. Siksi hän hakeutui Stadin ammattiopistoon lähihoitajaopintoihin.

Opiskelu ei kuitenkaan maistunut, eikä koulusta tuntunut löytyvän samanhenkisiä ihmisiä. Anna oli puoli vuotta tekemättä mitään, eikä oikein osannut päättää, mitä tehdä. Hän aloitti kaksoistutkinnon mutta jätti sen kesken ja harkitsi myös menevänsä oppisopimuksella harjoittelupaikkaan. Kunnes löytyi kilpailut.

Alkuun ei tullut kisamenestystä. Kerran kisoissa Anna jäätyi niin pahasti, että tuijotti yleisössä istunutta äitiään niin pitkään, että tuomaristo luuli hänen huijaavan. EM-karsinnoissa Anna tuli parinsa kanssa toiseksi, mutta pääsi lopulta kisoihin kun ykköseksi tulleesta parista toinen ei päässytkään lähtemään. EM-kisoissa 2012 tuli diplomisija ja seuraavan vuonna MM-kisoissa hopeaa.

Kisamenestys ei tullut ilmaiseksi vaan sen eteen piti tehdä paljon työtä. EM-kisoihin Anna treenasi ainakin puoli vuotta, ja MM-kisoihin hän valmistautui niin huolella, ettei mennyt töihin vaikka valmistui koulusta ennen kisoja. ”Koen, että jos on saanut mahdollisuuden, niin pitää näyttää, että on sen ansainnut.”

”Tee sitä mitä haluat, ei mitä muut odottavat”

Anna on aina ollut kilpailuhenkinen ja hän haluaa menestyä siinä, mitä tekee. Kilpailujen kautta Anna pääsi haastamaan itseään ja kehittymään, osoittamaan omaa osaamistaan. Jos koulussa tuntui, ettei niin hirveästi vaadittu, kisoista sai kaivattuja onnistumisen kokemuksia.

”Jos en olisi löytänyt kisoja, olisin varmaan ollut entistä enemmän hukassa.” Lukio ei tuntunut Annalle oikealta paikalta, vaikka hänellä onkin kova halu edetä urallaan. Annalle oli helpotus kuulla, ettei ei ole pakko käydä lukio hakeakseen jatko-opintoihin. Tämä kuulemma tulee monelle yllätyksenä.

Anna opiskelee nyt toista vuotta Metropoliassa sairaanhoitajaksi. Valmistumisen jälkeen hän aikoo jokin aikaa työskennellä sairaanhoitajana, mutta suunnitelmissa on jatkaa eteenpäin sosiaali- ja terveysalalla. ”Haluaisin olla mukana ennaltaehkäisevässä työssä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä tai WHO:lla kansainvälisessä työssä.”

Annan neuvo uraansa miettivälle nuorelle on, että kannattaa rohkeasti hakeutua sinne, mikä kiinnostaa, vaikka se olisi vastoin odotuksia. Mitä päätykään tekemään, se kannattaa tehdä hyvin, ei jättää puolitiehen. ”Kun itse suhtautuu ylpeästi siihen, mitä tekee, niin ei muutkaan uskalla dissata ja epäillä.” On hyvä myös muistaa, ettei valinta, jonka tekee 15-vuotiaana, välttämättä määritä loppuelämää. ”Eikä kannata stressata liikaa. Mä ainakin stressasin ihan sikana, ja ihan turhaan.”

Missä Anna on hyvä? ”Olen hyvä luomaan hyväksyvää, turvallista ilmapiiriä. Yritän, että ihmisillä mun ympärillä on hyvä olla.”